2.9.2022 | Tuomo Tuikka, Lead, Data Space Solutions, Teknologian tutkimuskeskus VTT
Eurooppa investoi digitaaliteknologiaan ja tavoittelee eurooppalaista datataloutta. Suomessa tämä ponnistelu on ehkä jäänyt huomaamatta, mutta suuret eurooppalaiset teollisuusvaltiot pitävät datataloudessa suvereniteettia erittäin tärkeänä. Suvereniteetti tarkoittaa käytännössä lopulta sitä, että datatalouden arvo jäisi Eurooppaan eikä valuisi muualle.
Viime vuosikymmeninä olemme tällaista valumista todistaneet maksuliikenteessä, lähtien luottokorttiyhtiöistä aina matkapuhelin- tai kellomaksusovelluksiin. Jokaisesta transaktiosta maksamme osuuden suurille teknologiayrityksille.
Sama suuntaus on uhkana missä tahansa laitteessa, joka käyttää tietotekniikkaa hyödykseen – ja mikä ei käyttäisi? Autoteollisuus on ollut eurooppalainen keihäänkärki, mutta autojen muuttuessa tietoteknisiksi alustoiksi, niidenkin arvo on yhä enemmälti ohjelmistoihin perustuvissa palveluissa.
Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, että pyritään pitämään huolta arvon jäämisestä sinne missä välineet tuotetaan. Tuote ei ole vain toimiva kappale, vaan osa palvelua, jossa data pitää huolen välineen toimivuudesta, datan avulla liitytään myös uusiin palveluihin, jotka rakentuvat fyysisen tuotteen oheen. Lopulta data, ohjelmistot, toimintatavat, datan jakaminen, ovat osia palvelukokonaisuudessa, jonka arvo on huomattavasti suurempi kuin yksittäinen tuote. Tämän kokee jo yksittäinen kuluttajakin ostaessaan uuden television, jonka kautta laitetoimittaja tarjoaa palvelunsa tunnukset, päivittää laitteen ohjelmistoja, ja saattaa myös valita sisällöt.
Reilu datatalous tavoittelee tasapainoisempaa kohtelua datatalouden toimijoiden kesken, ja huomattava osa reilun datatalouden kehityksestä on Suomen toiminnan ansiota. Arvonmuodostuksen kannalta syntyy uusia mahdollisuuksia ja uusia tapoja toimia kehitetään, niin lainsäädäntöä kuin teknologiaa. Pohdittavana ovat tällä hetkellä seuraavat konkreettiset askeleet, kuka reilua datataloutta vie eteenpäin ja millä tavalla yrityksemme löytävät liiketoiminnallisen lokeronsa.
Eurooppalaisen datatalouden keskeinen konsepti on se, että voimme luottaa siihen miten tuottamaamme dataa käytetään, oli kyseessä teollisuuden tai yksilön data. Ajatus on se, että datan tuottajalla on ensinnäkin käsitys siitä mitä dataa hänestä liikkuu sekä keinot vaikuttaa siihen miten sitä käytetään.
Teollisuuden näkökulmasta kyse on siitä, millä tavalla voimme rakentaa luotettavia datan jakamiseen perustuvia arvoverkkoja. Tällaiset arvoverkot perustuvat infrastruktuuriin, ohjelmistoratkaisuihin, jotka liikuttavat dataa sovittujen sääntöjen tavoin.
Termi ’data-avaruus’ (data space) on lyönyt läpi yleisessä kerronnassa. Eurooppalainen dataan liittyvä lainsäädäntö kehittyykin ripeää tahtia. Asiaan myös uskotaan useiden miljardien eurojen edestä. Euroopan tutkimus- ja kehitysohjelmat ovat jo nyt aloittamassa toteutusvaihetta ja tämän lisäksi yksittäiset valtiot sijoittavat jopa satoja miljoonia datatalouden infrastruktuurien rakentamiseen. Datatalouden keskeisten valtioiden yhteistoiminta kansallisten ohjelmien avulla on silmiinpistävää, ja tuottaa näissä maissa teknistä ja taloudellista aktiviteettia sekä edelläkävijyyttä digitalisaation suhteen.
Suomella sekä suomalaisilla yksittäisillä toimijoilla olisi hyvä olla oma visio siitä, millä tavalla haluamme osallistua kehitykseen, valitsemmeko varhaisen osallistumisen reitin, osittaisen osallistumisen vai seuraammeko ja päätämme myöhemmin. Joka tapauksessa on kuitenkin syytä olla tietoinen siitä, mikä seuraus omasta toiminnasta on eri skenaarioissa. Vähimmäisvaatimus on se, että suomalaisen teollisuuden on oltava oman liiketoimintansa puitteissa hyödyntäjänä kytköksissä asiakkaiden teknologioihin.
Toisaalta teknologian osaajilla ja tarjoajilla on nyt tilaisuutensa. Usein nostetaan esiin teknologiset kehykset kuten Gaia-X, IDS tai Fiware mahdollisina ratkaisuina toimivan datatalouden tavoitteen saavuttamisessa. Standardin tai teknologiakehyksen likinäköinen tuijottaminen tuo luottamusharhan, jossa asiaan pikaisesti tutustunut näkee vain sen, uskooko jonkin teknologisen ratkaisun läpimurtoon vai ei.
Suomessa, täällä datatalouden rajamaalla, näiden lähestymistapojen kehittymisestä ja kypsyysasteesta on kuitenkin oltava perillä ja tehtävä jatkuvaa arviota siitä millä tavalla nämä valinnat tai jotkut muut teknologiset ratkaisut ottavat tulta alleen ja millaisia mahdollisuuksia ne liiketoiminnallisesti tuottavat. Samalla kun olemme ylpeitä digitaalisesta osaamisestamme, datatalouden infrastruktuuri haastaa kaikki halukkaat toimijat puntaroimaan omaa rooliaan lopullisessa arvoa muodostavassa liiketoiminta-, lainsäädäntö-, ja teknologiapinossa.
Ehkä suurin oivallus olisi se, että kun tällaista kerran tapahtuu, niin tarkastelisimmekin sitä, mitä voimme näille paljon investoiville suurille eurooppalaisille asiakkaille tarjota. Nämä asiakkaat puhuvat nyt datatalouden kieltä ja haluavat ratkaisuja. Tuo kieli on hyvä oppia, ja olla etukenossa kirkkain otsin tarjoamassa omia ratkaisuja datatalouden infrastruktuuriin ja samalla vaikuttaa millaiseksi datatalous muodostuu. Mikä meitä estää myymästä jo olemassa olevaa teknologiaa ja kuunnella samalla asiakasta missä muodossa lopullinen tarve ilmenisi? Esimerkiksi Gaia-X kehystarinassa on tilaa teknologian toimittajille tai palveluratkaisujen tarjoajille, on vain osattava käyttää tilannetta hyväksi.
Datatalouden palvelun rakentaminen vaatii hyvää ekosysteemiosaamista, liiketoimintamallia, lainsäädännön ymmärrystä sekä teknistä osaamista. Datatalouden palvelualustan ero alustatalouteen on mielestäni se, että alusta palvelee yksittäisen toimijan liiketoimintaa, mutta datataloudessa alustalla on kyky olla osa suurempaa yhteentoimivaa reilun datatalouden periaatteita noudattavaa arkkitehtuuria.
Vaikka lähdettäisiin liikkeelle yhden toimialan näkökulmasta, usean eri toimijan datan yhdistäminen arvoverkon eri kohdista luotettavasti voi tuottaa laajan ekosysteemin. Entisten siilomaisten tietojärjestelmien kehityksen sijaan palvelu syntyy orkestroimalla datan tuottajien ja hyödyntäjien joukkoa ja pitämällä huolta ekosysteemin osallistujien tarpeista niin, että kaikki saavat jotain. Kyky muuttaa yksittäiset toimijat suuremmaksi kuin summansa on houkutteleva tilaisuus talouden kehityksessä. Suuruus syntyy myös siitä kun dataekosysteemissä toimivien eri data-avaruuksien tietoja yhdistellään tai voidaan saada tietoa toiminnan erilaisista vaikutuksista dataekosysteemissä vaikkapa kestävän kehityksen kannalta.
Tässä esityksessä hahmoteltiin hieman sitä, miksi olemme tässä datatalouden pisteessä ja mitä mahdollisuuksia yrityksillä voisi olla. Vuoropuhelu ja avoin suhtautuminen ovat ne keinot, joilla löydämme halukkaille suomalaisille toimijoille roolinsa. Eurooppalainen datatalous muodostuu nyt tavalla tai toisella. Ollaan avoimia tilanteille ja osa rakentuvaa ratkaisua.