Artikkelit | Artikkelit

Datatalous - minne menet?

23.11.2022 | Juhani Luoma-Kyyny, Liiketoiminta-arkkitehti, DataSpace Europe Oy

Sataa tihuutti. Taksi nilkutti pitkin Länsiväylää ja savvoo viäntävä taksikuski haaveili valkeasta joulusta "jossahhii muualla". No, täällä valkeus löytyi sateisessa maisemassa loimottavista valomainoksista. Katuvalotkin olivat enemmän kellertävät kuin valkoiset. Murahdin myöntävästi taksikuskin ehdotukseen ajaa "laattasaaren" liittymästä. Parempi sekin kinttupolku kuin moottoritien päässä odottava kaaos - pandemian jälkeisen laman elvytyssumassa oli aloitettu keskustatunnelin ja Tallinnan tunnelin kaivausten lisäksi Jätkäsaaren jonosillan rakentaminen. Metrolla kulkemisesta ei uskaltanut enää edes haaveilla, ainakaan jos halusi kuivin jaloin selvitä. Ajattelin tulevaa jouluillallista, jonne päätin lähteä, saipahan muiden tekemää ruokaa vaihteeksi.  

Datatalous - minne menet kuva

Illallisen järjestäminen oli ainakin helpottunut - ei tarvinnut kysellä osallisten mieltymyksiä tai rajoitteita, tietoa oli saatavilla riittämiin. Nakkivuorossa ollut illallisen järjestäjä naureskeli, että ei ehtinyt kuin surffata mahdollisia vielä toiminnassa olevia ruokapaikkoja ja palvelu oli todennut saman tien että "taidatte olla taas jouluillalliselle menossa" - ja kohta oli postilaatikkoon tullut varausvahvistus. Ihmetystä oli herättänyt vain se, että kaikkia ei ollut kutsuttu. Ihmettelyyn oli palvelu huomauttanut, että käytössä olevien tietojen perusteella Väänästä ja Janatuista ei kutsuta, perinteinen jouluillallinen lisäisi riskiä jo nyt heikon terveydentilan pahenemiseen. Ja että kummankin puolisolle oli lähetetty kahden hengen lahjakortti rentouttavaan yhteisjoogaan. Noh, itsepäs olivat antaneet luvan tietojensa käyttämiseen...

Taksi seisahtui tyhjän risteyksen älyvaloihin ja seurailin laiskasti takapenkin inforuutua. "Marimekon kasvomaskitehtaan tulipalosta epäillään entistä kuntosaliyrittäjää" - "Ortodoksikoodareiden Munkki kyykyttää Apottia - Valamo rules!". Olisipa kannattanut miettiä kaksi kertaa sitä tiedon jakamista. Uutisten ja mainosten vilinässä tuli tahtomattakin mieleen että "yön ainoa valopilkku" on siirtynyt taksin katolta sen takapenkille.


Tulevaisuus tuli tänne

Lueskelin tuota muutama vuosi sitten kirjoittamaani semifuturistista tarinaa matkasta joulun illalliselle ja mietiskelin samalla, mitä datatalouden maailmassa onkaan tapahtunut tuon jälkeen. Ensi silmäyksellä ei juuri mitään, datatalous käsitteenä on edelleenkin melkoisen epämääräinen ja kuvatun kaltaiset tietovirrat aika usein kuvitelmaa. Teknisesti kaikki olisi toki mahdollista ja ongelmat tuntuvatkin olevan enemmän hallinnon ja toiminnan rakenteissa kuin itse tietotekniikassa. Toisenlaiseenkin näkemykseen voisi päätyä, kun silmäilee aiheeseen liittyvää uutisointia ja mainontaa. Milloin kaiken ratkaisevat keinoäly ja koneoppiminen, milloin uusi uljas Web 3.0 tai aina yhtä hämmentävä lohkoketjun ympärille rakennettu virtuaalinen maailma. Teknologisilla innovaatioilla on toki paikkansa ja todennäköisesti niistä tullaan saamaan iloa ja riemua myös datatalouden kehitykseen. Kunhan ensin päästäisiin ymmärrykseen siitä, mitä oikein ollaan tekemässä. Oman twistinsä datatalouden kehitykseen tuo myös siihen liittyvän sääntelyn eteneminen. Regulaation kehittäminen kun ei muutenkaan ole helppoa, saatikka kun reguloitavat entiteetit ovat osittain tulevaisuuden hämärän peitossa.

Vaikka näyttää siltä, että datatalous etenee verkkaan, etenee se kuitenkin. Ilon pilkahduksia uusien palveluiden muodossa tai vanhojen palveluiden vetreytyessä. Ohhoh - ei tarvinnutkaan naputella kaikkea tietoa uudestaan! Kappas vaan - ostin rantaloman ja seuraavaksi tarjotaan uimahousuja eikä uutta matkaa samaan kohteeseen (halvemmalla) tai suksia! Ehkä jopa tulevaisuudessa - hetkinen, minähän ymmärrän mitä tämä palvelu oikein tekee minun tiedoillani!


KUVA: Santeri Viinamäki